Voiko opettajan korvata tietokoneella? Opetuksen ehkä jossain määrin kyllä, mutta ei opettajaa. On totta, että lapset oppivat valtavasti asioita tietokoneen välityksellä, mutta opetuksen on oltava vuorovaikutteista. Tämän vuoden Vakava-aineistossa oli artikkeli, jossa puhuttiin tietotekniikan tulosta, ja miten sitä pyrittiin hyödyntämään opetuksessa. Yksi idea 70 –luvulla oli, että oppilaat opiskelisivat huoneessa yksin seuranaan ainoastaan tietokone, jonka kautta oppilaat tekisivät harjoituksia. Tällainen sosiaalisesti eristetty opetus ei vastannut oppilaiden tarpeita, eikä tuottanut tuloksia. Toisen mallin ajatuksena oli jäljitellä pienen lapsen tutustumista ympäröivään maailmaan. Kehitettiin tietokoneohjelma, jossa oppilaat voivat tutustua monimutkaisempiinkin asioihin, joita lapset eivät kohtaa tavallisessa ympäristössään. Ohjelmat voisivat liittyä esim. matematiikan opiskeluun, luonnontieteisiin tai mihin tahansa kouluaineeseen. Tämän ohjelman testaus tuotti hyviäkin oppimistuloksia, mutta sen ongelma oli suuret kustannukset. Lisäksi on epätodennäköistä, että jokainen oppisi spontaanilla kokeilullaan kaiken sen tiedon, jota koulumaailmassa opetetaan. Tietokoneet eivät voi korvata suoraan opettajaa, mutta niiden avulla saa paljon lisätietoa opetuksen tueksi. Ja tätä opettajan tulisi hyödyntää. Nykyajan lapset ovat syntyneet tietotekniikan maailmaan, ja nykykoulu eristäytyy koko ajan enemmän lasten arjesta, jos se ei pyri seuraamaan yhteiskunnan kehitystä.

”Hole in the wall” oli mielenkiintoinen kokeilu, jossa lapset oppivat tietokoneen avulla englantia ja tietokoneen käyttöä ainoastaan seinässä olleen koneen ansiosta. Kehitysmaissa tämä onkin todella hyvä idea, sillä kouluopetusta ei ole kaikille saatavilla, eikä tietokoneita monellakaan kotona ole. Suomessa, ja suurimmassa osassa Eurooppaa sen sijaan tämä kokeilu olisi melko tarpeeton. Lasten vapaa-aikaan sisältyy jo nyt usein liikaa tietokoneella oleskelua ja konsolipelien pelaamista. Jos ei jokaisella, niin ainakin selvästi suurimmalla osalla lapsista on kotona tietokone. Lapset myös oppivat hyvin englantia koulussa opetuksen korkean tason ansiosta. On toki totta, että lapset oppivat valtavasti asioita tietokoneen kautta, ja koulun ulkopuolella. Tietokonepeleissä käytetään usein englannin kieltä, jolloin lapsen kielitaito kehittyy sitäkin kautta.
Jatkuvasti yhä suurempi osa arkisista toiminnoista löytyy verkosta. Jopa urheilusuoritukset ja –tavoitteet on mahdollista laittaa nettiin. Esimerkiksi Heia Heia on nettisivusto, johon voi listata omat juoksumatkansa ja –aikansa. Ja jos tavoitteena on juosta marathon puolen vuoden päästä, on sivustoja, jotka valmistavat jokaiselle henkilökohtaisen harjoitusaikataulun, jota noudattamalla hän on puolen vuoden päästä valmis juoksemaan marathonin. Meillä on siis halutessamme ilmainen, kaikkien saatavilla oleva valmentaja – netti. Onko siis mahdollista, että tulevaisuudessa jopa urheiluvalmentajat korvataan koneilla? Tähän en jaksa, enkä halua uskoa. Urheiluharjoittelussa tarvitaan lajikohtaisia taitoja ja tekniikkaa. Tämä on asia, jota koneet eivät pysty meille opettamaan, sillä lajitekniikan kehitys ja hallinta ovat henkilökohtaisia asioita, jotka kehittyvät jokaisella urheilijalla eri tavalla ja eri tahtiin. Oikean tekniikan oppimiseen vaaditaan vahvaa vuorovaikutusta ja palautteen saantia. Sama asia pätee opiskelussa. Kaikki oppivat eri tavalla, mutta tarvitsevat siihen sosiaalisen ympäristön, eikä tietokone yksin pysty siinä palvelemaan.